
Haavasta käsin toimiminen - kuinka tulla tietoiseksi perustraumoista
Olen paljon puhunut siitä, että alitajuntamme vaikuttaa 90%:sesti päivittäiseen toimintaamme. Osa siitä on ihan kelpo ohjelmointia, mutta osassa olisi parantamisen varaa. Ehkä olet kuullut jonkun puhuvan ”haavasta käsin toimimisesta”. Mitä se on? Teetkö sinäkin sitä? Ja voiko siitä parantua?
Haavasta käsin toimimisesta puhutaan paljon henkisissä piireissä. Sitä voisi myös kutsua perustraumasta käsin toimimiseksi. Voimme kokea esimerkiksi pahoinpitelyn, keskenmenon tai läheisen äkillisen kuoleman, josta voi tulla elämäämme trauma. Ne eivät kuitenkaan ole sama asia, kuin perustraumamme, joita koemme varhaislapsuudessamme (niitä on myös onnellisessa lapsuudessa), hylätyksi tulemista, yksin jäämistä, menettämisen pelkoa, tarpeidemme huomiotta jättämistä, arvottomuutta, riittämättömyyttä ym. Niitä isoja mörköjä, joille ei välttämättä osaa kunnolla edes antaa nimeä.
Haavasta käsin toimiminen ilmenee parhaiten vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
Olet ehkä huomannut, että joidenkin ihmisten seurassa on hyvä ja helppo olla. Ei tarvitse esittää mitään, voit olla luontevasti oma itsesi ja uskallat ehkä rohkeammin esittää mielipiteitä jotka olet aiemmin pitänyt itselläsi. Toisten kanssa huomaat taas olevasi varuillasi, epävarma ja olo on jotenkin oudon tukala.
Tai kenties se tietty henkilö saa sinut aina kummallisesti raivon valtaan. Kun taas yhdelle henkilölle huomaat jatkuvasti olevasi pelastava enkeli, vaikka olet luvannut itsellesi, ettet enää haksahda hänen marttyyrimaisiin avunpyyntöihinsä.
Millaisia peilejä olemme toisillemme?

Ihmiset toimivat meille peileinä, eli heijastavat meille takaisin meidän omat energiat, joita lähetämme maailmaan. Mutta yhtä lailla me toimimme peileinä muille ja siten voimme triggeröidä, eli tökkiä siihen haavaan, joka toisella on – ja tämän voi tehdä pelkällä omalla olemisella! Aina ei tarvitse edes sanoa mitään, kun toinen on jo puolustuskannalla kanssasi. Miksi näin käy?

Ihmiset toimivat meille peileinä, eli heijastavat meille takaisin meidän omat energiat, joita lähetämme maailmaan. Mutta yhtä lailla me toimimme peileinä muille ja siten voimme triggeröidä, eli tökkiä siihen haavaan, joka toisella on – ja tämän voi tehdä pelkällä omalla olemisella! Aina ei tarvitse edes sanoa mitään, kun toinen on jo puolustuskannalla kanssasi. Miksi näin käy?
Sinä onnistut näyttämään hänelle asian, jonka kanssa hän ei ole vielä täysin sinut. Muistutat niistä haavoista, varhaislapsuuden perustraumoista; hylätyksi tulemisesta, epäonnistumisesta, arvottomuudesta jne. joita hän ei ole vielä itsessään parantanut.
Sinä olet täällä auttamassa muita paranemaan tai siis auttamaan heitä huomaamaan ne kohdat, joissa hän tarvitsee vielä rakkautta itseään kohtaan. Mutta muut ovat myös näyttämässä sinulle omia pimeitä kohtiasi, joita et ole vielä täysin parantanut. Miten voitkaan edes parantua jostain, jonka et tiennyt olevan rakkautta vailla?
Miksi toiset triggeröivät meitä syvemmin kuin toiset?
Olet ehkä jo tietoinen, että sinulla on hylätyksitulemisen haava. Olet ehkä saanut jossain välähdyksenomaisesti tunteen siitä muistosta, kun äitisi jätti sinut jollekin aikuiselle, kun lähti synnyttämään sisarustasi sairaalaan. Toki pääsit äitiäsi ja uutta sisarusta katsomaan jo kenties seuraavana päivänä, mutta silti tunne oli, että äiti hylkäsi minut. Ja kun tähän lisätään vielä äidin tiivis oleminen uuden perheenjäsenen kanssa, niin rakastetuinkin lapsi voi helposti kokea hylkäämistä. Tai sitten hylätyksi tuleminen tapahtuu viimeistään sinä päivänä, kun äiti päättää palata töihin ja lapsi jää ensimmäistä kertaa hoitoon. Eikä auta, vaikka hoitopaikka olisi miten mukava ja turvallinen tahansa, silti”äiti jätti”.
Ennen tuon muiston tiedostamista ja työstämistä olet kenties ollut parisuhteissa riippuvainen tai takertuvainen, pelännyt, että toinen hylkää. Tai et ehkä uskalla edes ottaa toista vastaan ja ryhtyä parisuhteeseen. Tai olet päättänyt pitää kaikki ihmissuhteet pinnallisina, jottei tarvitsisi tuntea hylätyksi tulemista.
Uusi kumppani vanhat haasteet?
Jonain päivänä olet sitten omasta mielestäsi työstänyt jo tuon haavan pois ja ryhdyt uuteen suhteeseen. Yhtäkkiä tämä parisuhde viekin sinut paljon syvemmälle haavaasi, kuin olet koskaan kenenkään kanssa kokenut. Tuntuu, että nyt tuo haava onkin muuttunut märkiväksi tulehduspesäkkeeksi. Ja pelkkä toisen läsnäolo saattaa tuntua siltä, kuin hän täysin tahallaan ja tarkoituksella tökkisi tuota arkaa kohtaasi sinua kiduttaen. Ihmettelet itsekin tunteidesi voimakkuutta toisen katsoessa vieressä huuli hämmästyksestä pyöreänä.
Mitä läheisempi sielu ja lähempänä sinun värähdettäsi, sen syvemmälle hän pääsee energioihisi. Suhde voi tuntua myrskyisältä ja uuvuttavaltakin, riippuen kuinka täynnä mätää haavasi on. Tai haava on voinut olla alkuaikoina suhteellisen siisti, mutta ajan kanssa alkaa oireilemaan, kun alat olemaan valmis työstämään sen asian pois.
Hän voi myös tuoda aivan uuden tason ja ulottuvuuden haavaan, jonka olit jo kuvitellut parantuneen. Sen sijaan, että alat räyhäämään toiselle, kiitä toista siitä, että hän on osoittanut sinulle tuon kohdan, joka kaipaa huomiota ja rakkautta.
Maailma täynnä erilaisia opettajia
Ehkä olet saanut elämäsi aika lailla tasapainoon, mutta on se yksi ihminen siellä työpaikalla, joka osaa painaa juuri sitä nappia, että olet taas räjähdyspisteessä kokiessasi epäoikeudenmukaisuutta. Mutta tuo henkilö ei välttämättä triggeröi sitten muissa asioissa. Ja työpaikan toinen henkilö sitten on raivostuttavan avuton. Kuitenkin kaverin vauva on avuttomuudessaan vain hellyyttävä.

Katsoessasi ihmissuhteita taaksepäin voit huomata, että ne ovat opettaneet sinulle eri asioita. Tuo kumppani opetti itsenäisyyttä, tuo toinen taas rakkauden vastaanottamista. Tämä työkaveri pakottaa minut toimimaan reilusti, tuo toinen muistuttaa ottamaan muut huomioon.
Olisi uuvuttavaa, jos yksi ihminen toisi meille elämämme kaikki oppiläksyt. Luultavasti olisimme siinä tapauksessa jo kuolleet sukupuuttoon veristen erimielisyyksien takia ja siksi, ettemme saaneet hengähdystaukoja.

Katsoessasi ihmissuhteita taaksepäin voit huomata, että ne ovat opettaneet sinulle eri asioita. Tuo kumppani opetti itsenäisyyttä, tuo toinen taas rakkauden vastaanottamista. Tämä työkaveri pakottaa minut toimimaan reilusti, tuo toinen muistuttaa ottamaan muut huomioon.
Olisi uuvuttavaa, jos yksi ihminen toisi meille elämämme kaikki oppiläksyt. Luultavasti olisimme siinä tapauksessa jo kuolleet sukupuuttoon veristen erimielisyyksien takia ja siksi, ettemme saaneet hengähdystaukoja.
Erilaisten ominaisuuksien laaja kirjo
Jos luet tekstini varjo-olemuksista [TULOSSA], niin ymmärrät sen, että olemme kaikkea. Ja sitä minkä tuomitsemme ja mitä kiellämme olevamme, emme ole vielä täysin itsessämme hyväksyneet. Sen takia meidän on helppoa tuomita tietynlaisia ihmisiä, tuo on köyhä, arvoton, hulttio, epäluotettava, itsekäs, pyrkyri jne. Mutta emme näe itse olevamme tuollaisia.
Et voi haukkua ketään arvottomaksi, jos et koe olevasi itse arvoton. Tämä on haavadynamiikan ydin. Kuten et voi triggeröityä, vaikka joku haukkuisi sinua arvottomaksi, jos tiedät olevasi arvokas. Me emme näe pimeyttä meissä, ellei joku heijasta siihen valoaan, jolloin sitten tulemme tietoiseksi pimeydestä. Ja yleensä se pimeys/haavaenergia kokee, että sitä vastaan on hyökätty ja se hyökkääjä on toinen ihminen ja häntä vastaan täytyy puolustautua – vaikka tuo toinen on näyttämässä sinulle vain tietä rakkauteen.
Entä ne valoisat ihmiset kenen kanssa on mukava olla?
He ovat parantaneet perustraumansa, eivätkä säteile niitä muihin tai ovat ainakin pitkällä haavojen paranemisprosessissa. Silloin sinä voit ehkä pienen hetken tuntea epävarmuutta, kun haavasi kysyvät sinulta uskallatko olla täysin oma itsesi? Jos vain otat tuon toisen säteilemän valon vastaan et edes tahdo puolustautua ja pääset tuntemaan sen autuaallisen fiiliksen, kun kaikki on hyvin ja on turvallista olla.
Tämä on hyvä ymmärtää myös ihmissuhteissa. Jos olet itse ollut aina aiemmin varma tuon henkilön kanssa, mutta yhtäkkia alat kokemaan epävarmuutta, niin kenties tuon toisen henkilön haava on aktivoitunut ja alat heijastamaan takaisin hänelle hänen menetyksen pelkoaan. Toki ensin kannattaa selvittää, onko itsessä aktivoitunut oma haava, mutta välillä voi olla, että meidän tulee tarjota toiselle henkilölle oppiläksyjä, jotta hän pääsisi kasvamaan. Ja ehkä sen jälkeen hän opettaa meille, kunnes olemme oppineet nuo oppiläksyt hänen kanssaan.
Vaihtamalla paranee?
Toki voimme vaihtaa elämässämme ihmisiä ja toivoa, että tuo uusi olisi parempi meille, tai jotenkin erilainen. Mutta jos emme siinä välissä ole parantaneet perustraumaamme, voimme olla varmoja, että jossain vaiheessa tuossakin suhteessa alamme toimimaan tuosta traumasta käsin. Tämän takia voi tuntua, että taas vedät puoleesi taas samaa kuin ennenkin.
Oletko kyllästynyt vetämään puoleesi niitä samoja vanhoja juttuja, joita perustraumasi vetää puoleesi?
Olen huomannut, että parhaat työkalut perustraumojen poistamiseen ovat olleet tekniikat, joilla päästään alitajunnan puolelle ja sinne varhaislapsuuden tapahtumiin. Tähän regressiotekniikat ja syvälle menevät energiahoidot ovat olleet minulle suurin apu. Toki välillä hyviä ahaa-elämyksiä tulee meditaatioidenkin aikana tai voi nousta tietoisuuteen muutenkin. Mutta ennen kuin on oppinut kunnolla itse menemään syvälle alitajuntaan, on siihen hyvä pyytää aluksi apua ja tukea.
Auttaa myös, kun huomaat milloin olet riskimielentilassa ja olet matkalla kohti sitä hetkeä, kun se ”kuppi menee nurin”. Lue lisää haavoittuneesta stressimallista ja riskimielentilasta .
Jos haluat lähteä mukaan syvälliseen työskentelyyn, joissa pääset sukeltamaan kohti perustraumojasi, niin klikkaa tästä lisätietoa.