
Sisäinen perhe
Sisäisen lapsen merkityksestä elämäämme on alettu puhumaan enemmänkin viime vuosina. Mutta vähän on saanut lukea laajemmasta yhteydestä, sisäisestä perheestä.
Miten sisäinen perhe vaikuttaa elämääsi? Kuinka sisäisen perheen haasteet ilmenee elämässä? Ja miten yhdistät ja harmonisoit sisäisen perheesi, toimimaan sinun hyväksesi?
Mikä on sisäinen perhe?
Sisäinen Perhe on se Pyhä kolminaisuus energia sinussa: Pyhä Feminiinisyys, Pyhä Maskuliinisuus ja Pyhä Lapsi. Ne ilmentävät korkeavärähteistä sielun tason energiaa. Kaikissa ihmisissä on nämä kolmea eri olemusta kantavaa energiaa. Jokaisessa naisessa on löydettävissä sisäinen maskuliini ja jokaisesta miehestä sisäinen feminiini.
Sisäinen perhe on oikeastaan se Pyhä Jumalpuoli meissä. Uskonnot vain ovat luoneet sen illuusion, että meidän tulisi pyytää apua itsemme ulkopuolelta. Että se Pyhä Jumala on jossain ulkopuolellamme, kun todellisuudessa meidän tulisi katsoa sisäänpäin ja löytää nuo jumalpuolet meidän sisältämme.
Nyt tiedät, että sisälläsi on kolme pyhää olemusta ja noiden olemuspuolien kautta havainnoit maailmaa. Nuo olemuspuolet ovat voineet kokea epäoikeudenmukaisuutta, hylkäämistä, epäonnistumista ja kaikenlaisia muita ihmislajin tunteita, ymmärrät, että edessäsi on isompikin kokonaisuus kyseessä.
Kristus-Sophia-tietoisuus
Kristus-Sophia-tietoisuus. Kristus-Sophia-tietoisuus ei ole sidottu kristinuskoon, vaan voisi puhua myös Buddhatietoisuudesta, tai vain pyhästä lapsitietoisuudesta. Aivan kuten Kristusta verrataan Äiti-Jumalan sekä Isä-Jumalan rakkaaksi lapseksi. Kristinuskossa on Isä, Poika ja Pyhä Henki, jossa Pyhä Henki ilmentää Äiti-Jumalaa.
Äiti-Jumalalta ja naisolemukselta sekä myös naisilta, tahdottiin viedä voimaa pois, muuttamalla Äiti-Jumala vain johonkin epämääräiseen Hengen olomuotoon. Mutta koska uskonnot ovat luoneet monia digmoja, niin puhun mielummin neutraalimmasta Pyhästä sisäisestä perheestä.
Kristus-Sophia-tietoisuus ei liity kristinuskoon, mutta ehkä ihmisten on ollut helpompi ymmärtää asia jostain korkeamman tason hengestä käsin. Tämä kuitenkin on luonut illusion siitä, että ne Pyhät Jumal-olemuspuolet olisivat meidän ulkopuolellamme ja että apua tulisi pyytää itsensä ulkopuolelta. Onhan tämäkin tapa viedä ihmisiltä pois heidän omaa voimaansa.
Mikä on sisäinen lapsi?

Sisäinen lapsi on se viaton ja täysin puhdas olemuksemme. Se, joka katselee maailmaa maagisen ihanana paikkana, uskoo ihmeisiin ja luo ympärilleen iloa ja inspiraatiota. Tai näin ainakin pitäisi olla. Jos koet, ettet voi yhdistyä näihin väittämiin, niin sisäinen lapsesi on todennäköisesti jotenkin haavoittunut.
Usein tuo lapsi on usein jäänyt jotain vaille elämässäsi. Sisäinen lapsi on se puoli sinussa, joka on surullinen, kun se ei saanut sitä mitä se olisi halunnut. Olisit ehkä halunnut sen pinkin mekon, kun olit 5-v, mutta äitisi piti sitä turhana hömpötyksenä ja osti käytännöllisemmän keltaisen mekon, joka ehkä miellytti enemmän hänen silmäänsä.
Sisäinen lapsi on se puoli sinussa, jota et kuunnellut, kun pohdit uutta työpaikkaa ja teit ehkä päätöksen liikaa rahan luomaan turvaan nojautuen. Ja nyt ihmettelet, miksi muuten niin mukava työsi kenties ahdistaakin sinua. Sisäisen lapsen ääni on usein se, joka kertoo niitä ”järjettömiä ja hullujakin” ideoita sinulle, positiivisessa mielessä tietenkin. Joita emme kuitenkaan ehkä uskalla lähteä toteuttamaan, koska kuuntelemme mielummin ”järjen ääntä”.
Sisäinen lapsi on se puoli, joka suuttui, kun hänen rajojaan ei kunnioitettu. Tai jota vastaan olet toiminut. Tai ehkä hän mököttää, kun et ole kuunnellut häntä.
Sisäinen lapsi on useimmiten se, joka reagoi, kun joku muistuttaa perustraumastasi.
Sisäinen lapsemme huutaa sitä hätää, jonka perustrauman aktivoituminen meissä saa aikaan.
Perustraumamme ovat niitä tunnetiloja, joita opimme varhaislapsuudessamme; hylätyksituloa, menetyksenpelkoa, arvottomuutta, riittämättömyyttä, yksinjäämistä, pelkoa olla täysillä oma itsensä jne.
Jokaisella on kuitenkin oma yksilöllinen syvä perustrauma, joka värittää hänen elämäänsä ja siinä olevia kokemuksia, kunnes tuo trauma on käsitelty. Kaikki meistä tuntevat noita edellä mainittuja tunteita ja ne kuuluvat ihmisyyden oppiläksyihin maapallolla.
Perustraumat syntyvät myös onnellisenkin lapsuuden omaavalle henkilölle, koska ne ovat universaaleja oppiläksyjä ihmisyyden kokemisessa. Paradoksi siitä, että sinun tulee täysin unohtaa itsesi, ennen kuin voit muistaa kuka todellisuudessa olet. Nämä perustraumojen kokemukset kuuluvat tuohon unohdusprosessiin. Jotta voisit käsittää täyden arvosi, tulee sinun kokea arvottomuus. Jotta voit ymmärtää, että riität, on sinun koettava ensin riittämättömyyden tunne.
Sisäinen perhe sekä perustraumamme.
Me periaatteessa tiedämme, ettemme ole arvottomia, mutta emme usein myöskään toimi arvokkuudesta käsin. Otetaan esimerkki… Jos sinulta kysytään rakkaasta ystävästäsi tai läheisestäsi, onko tuo henkilö arvoton, vastaat ehdottomasti, että ”EI, hän ei ole arvoton, hän on suunnattoman arvokas”. Kun samaa pitäisi soveltaa omaan itseensä, alkaakin moni kiemurrella penkissä ja jonkinlainen vähättely lähtee käyntiin ainakin ajatustasolla.. ”no, mutta kun..”, ”no enhän minä..”. Meidän on helpompi nähdä arvokkuus ja positiivisia asioita itsemme ulkopuolella.
Sisäinen perhe on se, joka tahtoo palauttaa sinut eheyden tilaan. Se muistaa jokaisen tapahtuman elämämme varrelta, etenkin perustraumoihimme liittyen. Sisäinen perheesi tahtoo sinun voivan hyvin ja tahtoo vain parasta sinulle sekä kaikille muillekin. Sisäinen perheesi tahtoo elää rakkauden tilasta käsin. Mutta miksi meidän on välillä niin vaikea elää korkeammasta rakkaudesta käsin?
Haavoittunut lapsi ja haavoittuneen perheen malli.
Haavoittuneen perhe dynamiikka lähtee perustraumastamme. Tapahtuu jotain ja perhe hajoaa. Ensin yleensä sisäinen lapsi kokee hylätyksitulemisen ja kokee olevansa arvoton. Lapsen ”menetys” sitten suistaa jomman kumman vanhemman pois raiteiltaan ja suruun ja jäljelle jäävä vanhempi kokee riittämättömyyttä, kun ei ole pystynyt pitämään perhettään kasassa tai koe enää yhteyttä kumppaniinsa, lapsesta puhumattakaan. Pikkuhiljaa kaikki puolet alkavat kokemaan arvottomuutta, riittämättömyyttä, sekä kokevat tulleensa hylätyksi tai torjutuksi.
Lapsi kokee, että hänessä on jotain vikaa ja siksi hänet on ”heitetty pois”. Äiti on surullinen lapsensa menetyksestä. Mies ei saa enää yhteyttä surevaan naiseensa ja kokee, ettei hänellä ole enää merkitystä tai tarkoitusta. Ymmärrät varmaan pointin. Jokainen saa toki selvittää oman perimmäisen trauman dynamiikkansa, kuka jäi ensin yksin, kuka hylkäsi ja kenet.
Ikiaikaiset uskomukset.
Voit miettiä millaista uskomusta kyseinen kertomus ruokkii. Kristittyjen luomiskertomuksessa Jumala heittää ihmisen pois paratiisista, koska ihminen teki syntiä. Koska tarinaa on kerrottu meille monen sukupolven ja vuosisadan ajan, on siihen rakentunut eräitäkin alitajuisia uskomuksia. Tämä koskee myös ateisteja, koska usein joku suvussa on uskonut, että ihmisen on syntinen.
Tarinan perusdynamikka kuvaa hyvin perustrauman syntyä. Et ole oikeutettu hyvään, koska yhtäkkiä asian x tehtyäsi oletkin paha ja syntinen ja sitten sinun tuleekin kärsiä. Synti on sama, kuin kokea syyllisyyttä, häpeää tai arvottomuutta. Tarinasta unohdettiin kertoa se pikkujuttu, miten sieltä pääsee pois ja onko tämä tarina oikeasti totta. Vääristeltyjä totuuksia kerrotaan meille niin paljon, että vähemmästäkin on pää sekaisin. Pelolla on helppo hallita.
Trauman aktivoituminen ja käyttäytymismallit.

Tämä on otsikko
Oikeassa elämässä jonkun muistuttaessa ja aktivoidessa perustraumaamme saatamme toimia haavoittuneesta lapsesta käsin. Kipuillessa käyttäydyn kuin Saija 3-vee, tai Saija 5-vee, joka on unohdettu ja ei saa tarvitsemaansa tukea ja rakkautta. Kaikki ovat varmasti törmänneet tilanteeseen, jossa aikuinen ihminen on käyttäytynyt kuin lapsi... Lapsi tarvitsisi tuolloin sen turvallisen aikuisen rinnalleen kertomaan, että kaikki on hyvin, olen tässä tukenasi ja mennään yhdessä katsomaan tilannetta. Tarvittaessa ottaen vielä lapsen syliinsä.
Toisen toimiessa haavoittuneesta lapsesta käsin ei hän välttämättä ole tahallaan ilkeä. Hänellä on vain paha olla. Kiukutteleeko eräs siksi, eikä päästä lähelleen, koska kokee epävarmuutta ja taustalla on menettämisenpelkoa? Jättääkö joku toinen ottamasta avun vastaan, koska on kuitenkin tottunut jäämään yksin asioidensa kanssa. Tiuskiiko kolmas, koska hänen sisäisen lapsen rajoja on rikottu? Onko henkilön toimintamallit enemmän lapsen tasolla, vai aikuisen?
Kuinka sinä kohtelet kiukuttelevaa ja huomiota hakevaa lasta, jos olet hyvinvoivan aikuisen tilassa? Tuskin ainakaan torjut tai jätät lasta yksin itkemään ja pärjäämään? Toisen käyttäytyessä haavoittuneen lapsen mallista käsin, näyttää se meille miten pystymme tuohon lapseen suhtautumaan. Heittäydymmekö itsekin lapsen tasolle, vai kykenemmekö toimimaan rakkaudellisena ja turvallisena vanhempana? Jos toisen käytös nostaa meidän omat haavamme pintaan, niin usein vastakkain on kaksi hädissään olevaa lasta.
Haavoittunut nainen ja mies.
Myös sisäinen naisemme tai miehemme voi olla haavoittunut. Haavamalli perustraumaan on tullut jo lapsuudessa, kun sisäistä lastamme on satutettu. Kuitenkin sisäistä naista ja miestä voidaan satuttaa tai jättää huomoimatta siinä missä lastakin. Tämä tietenkin olettaa, että olet pystynyt jollain tasolla kasvamaan feminiini ja maskuliinienergioihin, etkä jäänyt lapsen tasolle.
Nainen ei kuitenkaan parane ennen kuin on saanut taas yhteyden lapseensa sekä mieheensä. Sisäinen nainen on tasapainossa ollessaan se lempeä, pehmeä feminiinienergia. Vastaanottavainen, luova, sisäänpäinkääntyvä, mietiskelevä, äidillinen. Se on helppo talloa jalkoihin voimakkaan maskuliinienergian toimesta.
Maskuliinienergia on aktiivinen, toimeenpaneva, helposti myös vallan ottava jyrä, mutta myös turvallisuutta tuova ja tietenkin erittäin isällinen. Maskuliinin on helppo ottaa ohjat käsiin ja pitää niistä kiinni, nainen ja lapsi eivät välttämättä saa ääntään kuuluviin. Nyky-yhteiskunta ihannoi suorittamista, joka ruokkii maskuliinienergiaa.
Uskomukset ruokkivat häiriintyneitä käyttäytymismalleja ja sisäisen perheen epätasapainoa. ”Vain vahvat pärjäävät”, ”Pojat eivät itke”, ”Itkevä nainen on hysteerinen”, ”Nainen on heikko ja alempiarvoinen”. Aivan kuin meidän ei tahdottaisi edes voivan hyvin.
Unelmien prinssi ja prinsessa?

Mitä jokainen nainen kaipaa mieheltään? Yleensä tukea, turvaa, tasa-arvoa ja tietenkin ehdotonta rakkautta. Unohtamatta, että jokainen nainen tahtoo, että häntä kohdellaan jumalattarena! Kun nainen sitten elämässään etsii noita ominaisuuksia itsensä ulkopuolelta, on lähes satavarmaa, että hän saa pettyä parisuhteessa. Unelmien prinssi muuttuukin sammakoksi kerta toisensa jälkeen. Miksi?
Miten nainen, jonka sisäinen nainen ei ole kohdannut sisäistä miestään, voi vetää puoleensa energiaa, jossa häntä kohdeltaisiin kun jumalatarta? Etenkään, kun hän ei ole kohdellut itseään sisäisesti kuin jumalatarta? Pystyt ottamaan muilta vastaan rakkautta sen verran, mitä olet sitä itsellesi antanut.

Minkälaista naista sitten miehet etsivät? No sitä itsevarmaa, valovoimaista ja omanarvon tuntevaa jumalatarta tietenkin! Miksi? Koska mikä voikaan imarrella ja tehdä miehelle parempaa, kuin tulla huomatuksi ja rakastamaksi tuollaisen jumalattaren toimesta? Ja ajatella, sellainen jumalatar päätti valita juuri tällaisen miehen!
Mitä miehelle käy, kun hän huomaakin oikeassa elämässä, että se hänen kuvitteleva valovoimainen jumalatar onkin, noh joiltakin toimiltaan, kuin pikkulapsi tai pahempikin teini-ikäinen? Prinsessa saattaakin muuttua sadun ilkeäksi noita-akaksi, ainakin sen haavoittuneen miehen mielikuvissa.
Feminiini ja maskuliinienergian ilmentymät.
Nämä energiat pätevät kaikissa suhteissa, myös homo- kuin lesbopareissakin sekä kaikissa sateenkaaren ilmentymissä. Ulkopuoliset monesti miettivät kumpi on suhteen ”nainen” ja kumpi ”mies”. Eikä ihmiset tee sitä tuomitakseen, mutta vain tahtoen jotenkin ymmärtää ja määritellä feminiini ja maskuliinienergioita.
Voit katsoa henkilöä pelkkänä yksilönäkin. Kumpi energia on enemmän vallassa? On herkkiä ja romanttisia runomiehiä, jotka ilmentävät tietenkin enemmän feminiinienergiaa. Ja on rämäpäisiä poikatyttöjä, joilla maskuliinienergia on voimakkaampaa. Toki ne tasapainoisimmat saattavat olla niitä mielenkiintoisimpia ja valovoimaisimpia, koska ovat osanneet tasapainoittaa energiansa ja saaneet ne hyötykäyttöön.
Feminiinienergia tahtoo tulla vietellyksi ja antautua, kun taas maskuliini tahtoo hurmata ja valloittaa, saada feminiinin puolelleen. Maskuliini tahtoo tuoda turvaa feminiinille ja feminiini tahtoo saada turvaa maskuliinista. Tähän feminiini ja maskuliinienergian tanssiin perustuvat tantra-harjoitukset. Molemmat ymmärtävät tarvitsevansa toista voidakseen hyvin ja ne tahtovat toimia tasapainossa keskenään.
Sisäisen perheen eheyttäminen.

Joskus on vaikea mieltää mitä pyhä feminiinienergia tarkoittaa, mutta kun annat mielikuvissasi itsestäsi muovautua sisäisen naisen, on se jotain paljon paremmin käsitettävää. Jos olet visuaalinen ihminen, voit jopa nähdä naishahmon edessäsi. Se on se korkein feminiininen olemus sinussa. Se miten tahtoisit aina toimia puhtaasta ja pyyteettömästä rakkaudesta käsin. Sama koskee sisäistä miestäsi, pyhää maskuliinia sekä sisäistä lastasi.
Joskus on vaikea mieltää mitä pyhä feminiinienergia tarkoittaa, mutta kun annat mielikuvissasi itsestäsi muovautua sisäisen naisen, on se jotain paljon paremmin käsitettävää. Jos olet visuaalinen ihminen, voit jopa nähdä naishahmon edessäsi. Se on se korkein feminiininen olemus sinussa. Se miten tahtoisit aina toimia puhtaasta ja pyyteettömästä rakkaudesta käsin. Sama koskee sisäistä miestäsi, pyhää maskuliinia sekä sisäistä lastasi.
Äläkä pelästy, jos ensin näet itsesi ilkeänä noita-akkana tai synkkänä syöjättärenä tai ulkonäkö muuttuu tilanteen mukaan. Kerron varjoista hieman myöhemmin. Siksi sisäisen perheen jäseniä kannattaa katsella ensin mahdollisimman rakkaudellisesta meditatiivisesta tilasta käsin. Miltä ne näyttävät kaikista kirkkaimmassa muodossaan.
Suhteessa kenen kanssa?
Huomaatko miksei parisuhde toimi tasa-arvoisesti ja kaikinpuolin toista kunnioittavasti, ellet ole eheyttänyt ensin itseäsi sisältä käsin? Huomaat vetäväsi puoleesi taas niitä samanlaisia kumppaneita, vaikka edellisen jälkeen ehkä vannoit itsellesi, ettet enää samanlaisiin haksahda. Joskus olemme oppineet oppiläksymme, joskus emme. Tällöin voi tuntua, että kierrämme kehää saman asian ympärillä.
Harvoin me olemme kenenkään kanssa valmiita suhteessa, mutta helpottaa, kun tunnistaa omat haavansa ja käyttäytymismallinsa. Asiaa auttaa, jos pystyy niistä keskustelemaan kumppaninsa kanssa, kun ei ole haavasta triggeröityneenä.
Ihmissuhteet ovat tämän planeetan haastavin oppiläksy. Ne opettavat meille missä meillä toimii haavoittunut lapsi, nainen tai mies. Aiheeseen pääset sukeltamaan syvemmälle postauksessa ”Haavasta käsin toimimisesta”, se voi avata lisää tuota perustraumoista johtuvaa haavakäyttäytymistä ihmissuhteissa.
Tasa-arvoinen kumppani?
Sisäisen lapsen saadessaan kaipaamansa rakkautta ja tukea sisäisiltä vanhemmiltaan, ei sen tarvitse hakea sitä itsensä ulkopuolelta ja huutaa hätää ulospäin. Tajutessasi milloin sisäinen lapsesi reagoi, niin pystyt tarjoamaan sille mitä se kaipaa. Silloin et hae noita asioita itsesi ulkopuolelta, etkä siten pety odotuksiin, joita olet haavoittuneesta lapsesta käsin toisille asettanut. Kukaan muu henkilö ei pysty tulla täyttämään sinun omaa tyhjyyttäsi ja sytyttämään valoa sinun pimeyteesi.
Myös oma suhtautumisesi muiden toimintaan saa täysin toisen näkökulman, kun pystyt näkemään haavoittuneen lapsen toisen raktioissa.
Se, että antaa sisäiselle lapselle sen mitä se tarvitsee on jo hyvällä mallilla omassa eheytymisessä. Jos vielä haet muilta täydennystä omaan sisäiseen naiseen tai mieheen liittyen on tasa-arvoinen kumppanuus vielä hakusessa.
Voit kuitenkin asian tiedostamalla kasvaa jatkuvasti myös nykyisessäkin parisuhteessa, jos sinulla sellainen on sekä muissa ihmissuhteissa. Tällöin voit suoraan sanoa kumppanillesi, että nyt projisoin sinuun asioita ja toiveita joita sisäinen naiseni, lapseni tai mieheni olisi kaivannut tai tarvinnut. Eli ei tarvitse lopettaa kaikkia ihmissuhteita sen takia, ettet ole vielä täysin eheytynyt.
Ole armollinen itsellesi sekä toiselle, kun huomat itsesi tai toisen reagoivan muusta kuin täydellisestä eheydestä käsin. Pahoitella tilannetta ja pyrkiä toimimaan toisin seuraavalla kerralla. Hyväksyä, ettei aina pysty nappisuoritukseen.
Voit lukea myös lisää haavoittuneesta stressimallista ja miettiä mitkä ovat ne omat varomerkit, kun kuppi meinaa alkaa mennä nurin.
Sisäinen perhe tapaa varjot.
Pidemmälle päästessään huomaa, ettei se nainen aina välttämättä näytäkään samalta tai ole ominaisuuksiltaan edes samantyylinen, niin pääsetkin tuomaan eri varjo-olemukset tapaamaan sisäistä perhettä. Sieltä löytyy se koko sateenkaaren kirjo, niin nais, kuin miesolemuspuolia ja ne kaikki kaipaavat huomiota, rakkautta, yhteyttä ja ymmärrystä.
Varjo-olemuksia työstämään päästessään, sitten huomaakin, että puuhaa riittää. No, ehkä tämä viimeistään haudassa loppuu?
Varjoista pääset lukemaan enemmän tässä postauksessa. [TULOSSA!]
Jos tuntuu, ettet pääse kotona tarpeeksi syvällisesti asiaan kiinni, niin hoidoissani pääset tutustumaan syvällisemmin sisäiseen perheeseen ja eheyttämään sitä. Tai tutustumaan niihin eri varjo-olemuksiin. Lue lisää.