Haavoittuva stressimalli
Stressinsietokyky on jokaisella omanlainen. Mitä hyötyä on tunnistaa stressipisteen ylitys sekä omat riskimielentilan merkit? Ja voisiko ”harmaalta alueelta” palautua ilman romahdusta? Entä miten oma stressi vaikuttaa esim läheisten ihmisten reagointiin?
Psykoterapeutti Leif Berg tutustutti kokemusasiantuntijakoulutuksessamme stressi-haavoittuvuuteen. Se on asia, jonka varmaan suurin osa jollain tasolla tiedostaa, mutta ei ehkä ole miettinyt syvemmin sen dynamiikkaa omassa elämässään.
Tällä mallilla kuvataan henkilön sekä ympäristön vaikutuksia ja reagointia stressipisteeseen sekä sen ylitykseen. Jokaisella tämä piste on henkilökohtainen ja toinen kuormittuu toista helpommin. Nykytrendinä puhutaan resilienssistä, joka kuvaa pitkälti samaa asiaa, mikä on stressinsietokykymme.
Mikä ihmeen stressipiste?
Kuvitellaan kaksi viivaa vaakatasossa, jonka välissä elämämme kulkee aaltoillen. Tulee ylämäkiä ja alamäkiä. Kun tulee jokin liian suuri stressi, jota keho ei enää pysty hallitsemaan, elämä jatkaa kulkuaan stressitasolla, joka ylittää ylemmän viivan.
Tämä on otsikko
Kun stressi kasvaa liian suureksi koemme stressipiikin. Emme kuitenkaan enää pysy totutuissa rajoissa, vaan piikistä tulee stressipisteen ylitys. Tuolloin ylittyy kapasiteettimme siltä osin mitä me pystymme käsittelemään. Siirrymme riskimielentilaan...
Huom! Riskimielentilasta on mahdollista päästä takaisin normaaliin tilaan myös ilman romahdusta. Kunhan tilan vain tunnistaa ajoissa ja tekee tarvittavat muutokset, jotta stressikuorma laskee. Tosin henkilö itse ei välttämättä tunnista olevansa riskimielentilassa!
Riskimielentila ja miksi se kannattaa tunnistaa heti alussa.
Riskimielentila on tila, joka edeltää romahdusta. Riskimielentila voi kestää pitkääkin, mutta yleensä 1/2-7 vuotta, ennen varsinaista romahdusta ja siihen voi kuulua esim. masentumista tai psykoosia. Mutta esimerkiksi päihteidenkäyttäjillä romahdus voi tulla vasta yli kymmenenkin vuoden jälkeen.
Kun stressipiste ylittyy ja menemme riskimielentilaan, emme enää kykene ns. normaaliin toimintaan, vaan menemme jonkinasteiseen selviytymistilaan ja hieman kuin autopilotille tai jonkinlaiseen usvaan. Olemme stressitilassa ja kehomme on jatkuvasti ylivirittyneessä olotilassa.
Tämä on tila, jossa aivot eivät enää osaa yhdistää uusia aivoyhteyksiä ja tuntuu, että jäämme jumiin tuohon asiaan, tilanteeseen tai tunteeseen. Uuden oppimisesta tulee vaikeaa ja hankalaa. Eläintutkimuksissakin todetaan, että parhaat oppimistulokset saavutetaan rauhallisessa mielentilassa ja oppiminen loppuu kokonaan pelon vallassa ollessa – siis kun hermosto on liian ylivirittynyt.
Miksi kaikkien tulisi tiedostaa oma riskimielentila ja siihen johtavat syyt?
Riskimielentilassa on ensimmäisiä varoittavia oireita, jotka tulevat ennen varsinaista romahdusta. Unihäiriöt ovat ehkä suurimmassa roolissa, tai ne voivat olla mielialan ja ruokailutottumusten muutoksia. Osa ihmisitä vetäytyy, toisista tulee sosiaalisempia. Jotkut alkavat siivoamaan enemmän, toiset alkavat välttelemään arjen pyörittämistä. Jollekin alkaa alkoholi maistua enemmän.
Sen takia olisikin hyvä havaita niitä omia oireita, jolloin tajuaa olevansa tuolla ”harmaalla alueella” joka voi viedä romahdukseen. Kokemuksesta voin sanoa, että olisi varmaan helpompaa, jos asian saisi ratkaistua ennen romahdusta. Lisäksi romahduksen jälkeinen paraneminenkin vie aikansa.
Myös lähiympäristö voi auttaa havaitsemaan riskimielentilan. Jos huomaa läheisessään muutoksia, niin asian voi ottaa hienovaraisesti puheeksi. Ja samaten voi lähipiirinsä kanssa puhua niistä omista varoitusmerkeistä ja pyytää heitä kertomaan, jos huomaavat niiden ilmenemisen. Ihminen kun voi olla itselleen aika sokea ”kun mopo lähtee keulimaan”.
On myös hyvä muistaa, että kehon ollessa tietyssä tilassa yli 3 kuukautta, tulee tuosta tilasta kehon "uusi normaali". Tämän takia esimerkiksi vanhoista tavoista ja käyttäytymismalleista on hankala päästä irti, koska keho kokee uhkana tilaan tulevan muutoksen. Se ei enää muista vanhan rennon olotilan olevan normaali lähtökohta. Näin kehoon voi jäädä päälle jatkuva ylivirittyneisyyden tila.
Lähiympäristön reagoiminen riskimielentilaan.
Miten sitten lähiympäristö reagoi, kun läheisellä stressipiste ylittyy. Osa alkaa välttelemään, toiset vähättelevät, joku kieltäytyy näkemästä koko ongelmaa tai näkee sen ihan eri lailla, kun jonkun mielestä se vain kuuluu henkilön persoonallisuuteen. Kaikki näistä ovat myös toimintamalleja, joiden avulla olemme tottuneet elämässämme pärjäämään. Siksi on myös hyvä tiedostaa, että tuo toinen ehkä omien pärjäämismalliensa takia katsoo asiaa ihan erilaisten linssien lävitse.
Kuvitellaanpa, että henkilö A joutuu riskimielentilaan ja on siten vaikka paljon hermostuneempi ja tiuskii enemmän kuin yleensä. Hlö B alkaa sitten ehkä olemaan hieman enemmän varpaillaan ja jossain vaiheessa alkaa välttelemään puheenaiheita, joista A saattaisi hermostua.
Katson asiaa energeettisestä näkökulmasta. A alkaa käyttäytymään jostain haavamallista käsin ja alkaa sen jälkeen vetämään puoleensa B:n vastinetta tuohon haavamalliin. Eli kumpikaan heistä ei osaa tai pysty toimimaan kuten ehkä olisi ”fiksua ja kannattavaa”.
A saa kokemuksen, että B käyttäytyy aina hänen seurassaan ikävästi ja muuttuu ehkä entistä hyökkäävämmäksi. Ja kierre syvenee. Usein puheisiin ilmestyy sanapari ”aina sinä…”. Ja toki B alkaa näkemään myös, että A käyttäytyy ”aina samalla lailla”.
Kun tilanne jatkuu tarpeeksi pitkään alkavat henkilöt monesti vältellä toisiaan, koska huomaavat keskustelujen menevän ”aina samalla kaavalla”, eikä edistymistä tapahdu. Tietenkin turhauttaa toistaa jotain kaavaa, mikä ei vie eteenpäin.
Lue lisää miten murtautua kaavasta ”haavasta käsin toimiminen” -blogitekstistä.
Mitä hyötyä on oman stressipisteen ymmärtämisestä?
Kun tulet tietoiseksi siitä milloin kuppisi menee niin sanotusti nurin, niin voit alkaa toimimaan siten, ettei niin pääsisi käymään. Toki omatkin päivät ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja vaikka olemme kestäneet joskus aiemmin, tänään ei ehkä olekaan voimavaroja asian käsittelemiseksi. On oleellista havaita, milloin menee riskimielentilaan ja tuolle harmaalle alueelle, että voisi tehdä asialle jotakin.
Asiaa voi soveltaa muihinkin asioihin kuin mielenterveyspuolelle. Ihan yhtä paljon voit miettiä, kuinka paljon kuormitut normiarjessa. Kun töissä on kiireitä, niin tavalliset kotiaskareetkin voivat kuormittaa liikaa, tai parisuhteen ongelmat voivat heijastua työssä jaksamiseen jne. Moni huomaa nalkuttavansa pikkuasioista.
Mitä sitten voit tehdä, jos huomaat seilaavasi tuolla harmaalla alueella?
Parhaita keinoja on tietenkin itsestään tietoiseksi tuleminen ja päivittäinen itsensä kuunteleminen. Enkä nyt puhu siitä, että järjellä syynäämme omia tekemisiämme ja tuomitsemme itseämme minkä ehdimme, vaan läsnäolevaksi kehoon tulemisesta ja itseltä kysymisestä.
Miten voin? Mitä kaipaan juuri nyt? Mitä voin tehdä itseni hyväksi tänään?
Kehossasi asuu viisaus ja se kyllä kertoo, kun opit kuuntelemaan sitä. Alussa hiljentyminen voi olla vaikeaa ja mieli koettaa harhauttaa sinua jatkuvasti pois sisäänpäin kääntymisestäsi.
Voit lukea postauksen erilaisista meditoijatyypeistä ja heitä kohtaavista haasteista, mitkä tiedostamalla meditoinnistakin tulee ehkä helpompaa. Lue postaus tästä [TULOSSA!].
Lisäapua?
Toinen iso asia on tietenkin avun hakeminen. Ystäviltä ja läheisiltä voi saada apua, mutta joissain tapauksissa mielipiteet voivat olla puolueellisia ja neuvot tulla ”liian läheltä” tai antajan omista haavoista lähtöisin. Tietenkin terveydenhoitohenkilökunnalta voit saada apua, jos vain pääset nopeasti hoitoon tai sinulla on jo ennestään kontakti. Mutta välillä hoitoonpääsyssä kestää turhan kauan ja akuuttivaiheessa toivoo yleensä apua NYT HETI tai ainakin lähipäivinä.
Kun itselläni tulee kriisitilanne, josta en pääse itse yli tai huomaan omien tunteideni haittaavan selkeää päätöksentekoa pyydän apua luottoselvänäkijältäni. Kyllä, myös selvänäkijä voi turvautua toisinaan itseään pidemmällä olevan auttajapuoleen ja saada sieltä laajempaa näkökulmaa elämäänsä ja tilanteeseensa.
Me kaikki kaipaamme apua sekä tukea ja ennen kaikkea tsempparia, vaikka saammekin lapioida ne pahimmat omat kökkökasamme yleensä aivan itse.
Näkökulma korkeammasta vinkkelistä?
Jos tuntuu, että olet elämässäsi jonkin asian suhteen tuossa harmaan alueen puolella, niin voit ottaa yhteyttä, niin pidetään selvänäköinen konsultaatio aiheesta. Siinä saat puolueetonta ohjausta ja katsomme asiaa korkeammasta näkökulmasta käsin. Mitkä ovat energeettiset haasteet asiassasi ja mitä voisi tehdä, että tilanne ratkeaisi kaikkien korkeimmaksi parhaaksi. Jos asiaan liittyy muita ihmisiä, voi ymmärrys lisääntyä, kun tajuaa mistä käsin se toinen reagoi.
En myöskään epäröi suositella sinulle terveydenhuollon palveluita, jos näen, että sinulle olisi niistä hyötyä. Tiedän, että toisinaan on paikallaan hyödyntää pidempäänkin ammattiauttajan näkökulmia.
Lue lisää selvänäköisestä konsultaatiosta.
SCV-hoidosta voit myös saada lisää valoa tai mennä syvemmällekin syynäämään, mistä juttu kiikastaa, vaikka syvemmässä tarkastelussa on hyvä löytyä voimavaroja jo ennestään, joten aivan riskimielentilasta käsin niitä pahimpia traumoja ei ehkä ole hyvä kaivella. Lue lisää SCV-hoidosta.
Ks. Blogi Haavasta käsin toimiminen ja siitä irti pääseminen.
KS. Millainen meditoija olet? [TULOSSA!]
Miten perustraumat vaikuttavat elämäämme ja mitä niille voi tehdä?
Pyhä Kolminaisuus meissä. Miten saat sisäisen perheen tekemään yhteistyötä kanssasi.
Epämukavuusalue - tuo väärin ymmärretty paikka ja miten muutat sen voimavaraksesi!
